Kättä päälle – ollaan yhdessä kiusaamista vastaan!

Mielipidekirjoitus

Lapset ja nuoret ottavat yhteyttä MLL:n auttaviin palveluihin ja kertovat siitä millaista on, kun ei ole kavereita. Kuinka ahdistavaa on, kun pitää pelätä kouluun menemistä ja miltä tuntuu, kun ei ole ketään, jolle kertoisi tai joka auttaisi. Nuorten vertaisryhmissä kuullaan, miten kiusaaminen hajottaa nuoren mielen ja jättää keräilemään minuuden rippeitä. Kiusaamista kokeneiden lasten vanhempien ryhmissä kertomukset piirtävät tuskaista kuvaa siitä, miten yksin perhe voi jäädä kiusaamisen kanssa. Meillä on paljon tutkittua tietoa ja hyväksi koettuja käytänteitä, ja silti kiusaamista ei saada ratkaistua.

Lapset ja nuoret tarvitsevat apua ja tukea vertaissuhteita harjoitellessaan. Aikuisen tärkeä tehtävä on olla esimerkkinä ja antaa myös korjaavaa palautetta, jos lapsi toimii ikävästi tai väärin toisia kohtaan. Yhteisöillä täytyy olla yhteiset säännöt ja ymmärrys siitä millainen käytös on tavoiteltavaa ja hyväksyttävää. Empatiaa ja kaverisuhteita tulee harjoitella läpi elämän.

Ongelmallista on, jos lapsen ympärillä olevien aikuisten oma toiminta ei ole linjassa sen kanssa, miten lasta opetetaan toimimaan toisten kanssa. Tässä meidän kaikkien aikuisten rooli on merkittävä. Kodeissa, kouluissa, julkisissa tehtävissä ja viroissa ja myös mediassa me aikuiset näytämme mallia ja esimerkkiä kiusaamisen vastaisesta ja toisia kunnioittavasta normista. Sananvapauden ja mielipiteiden takana ei pidä piilotella, vaan pyrkiä keskusteluun, joka opettaa lapsille ja nuorille, miten vaikeistakin asioista voi keskustella loukkaamatta ja ilman asiattomuuksia. Toisen kustannuksella ei saa pitää hauskaa, sillä se mikä on toisesta vitsikästä, saattaa satuttaa toista.

Kysyimme vastikään nuorilta, mistä hyvä elämä rakentuu. Vastauksissa mainittiin useasti hyvät, hyvinvointia vahvistavat ihmissuhteet, kaverit ja perhe. Hyvinvointivaltiossa ja lapsen oikeuksiin sitoutuneessa Suomessa päätöksenteossa tulee huomioida nämä nuorten toiveet. Talouden tasapainottamisen alle eivät saa jäädä resurssit, joilla vahvistetaan lasten ja nuorten osallisuutta. Niillä edistetään lapsen ja nuoren kiinnittymistä omaan yhteisöön ja ehkäistään yksinäisyyttä ja kiusaamista. Lapsia ja nuoria tulisi kuulla enemmän päätöksenteossa.

Myös vaikutusten arviointia tulee vahvistaa, jotta lasten ja nuorten huonovointisuus ei lisäänny. Päätöksillä ei tule kuormittaa jälkihoitoa, joka on jo nyt tiukoilla. Ennaltaehkäisevää työtä ei tule vesittää. Sillä pyritään varmistamaan, että ongelmat eivät kasaannu yhdenkään lapsen tai nuoren kohdalla.

Leikkauksia ei saa kohdentaa niihin toimintoihin, joilla varmistetaan, että lasta ja nuorta ympäröi riittävästi aikuisia, joilla on osaamista, keinoja ja ennen kaikkea jaksamista käydä väsymätöntä taistelua kiusaamisen vastaisessa työssä. On toivottavaa, että pääsisimme surullisten kiusaamistarinoiden sijaan kuulemaan onnellisia loppuja, urotekoja, hyviä toimintamalleja ja -käytänteitä ja menestystarinoita siitä, miten ketään ei kiusata, kukaan ei ole yksin ja miten hankalat tilanteet on käännetty voitoksi.

Kättä päälle, että ollaan yhdessä kiusaamista vastaan. Seisothan sanojesi takana? Johtaahan kädenpuristuksesi konkreettisiin tekoihin?